Olympiakulta vaatii koko tiimin onnistumista – kokkimaajoukkueen huikea matka assistentin näkökulmasta

Suomen kokkimaajoukkue voitti helmikuun alussa historiallisen ensimmäisen olympiakullan IKA Culinary Olympics -kilpailuissa Saksan Stuttgartissa. Sampon kondiittorimestarialumni Eija Kuningas ja kaksi nykyistä kondiittorimestariopiskelijaa Kari Julin ja Mia Tschernij olivat mukana kultaa voittaneessa joukkueessa. Haastattelussa Eija Kuningas kertoo olympiamatkasta omasta näkökulmastaan.

Kokkimaajoukkue on ensisijaisesti tiimi

Kokkimaajoukkue on kansainvälisiin kilpailuihin osallistuva, ammattilaisista koottu ja vapaaehtoisvoimin toimiva tiimi, jossa jokaisella jäsenellä on oma roolinsa ja tärkeä työpanoksensa. Arvostetulla IKA Culinary Olympics -kilpailulla on pitkä historia ja Suomen kokkimaajoukkue on ollut mukana kilpailun kärkikahinoissa jo useasti. Yli satavuotisen kilpailun ensimmäinen suomalaisvoitto on kuitenkin nyt historian kirjoissa, ja ruokamaailmassa viimeistään nyt kaikki tietävät, mikä on Suomi.

IKA Culinary Olympics –kilpailuissa on kaksi osuutta: Chef’s Table, jossa valmistetaan seitsemän ruokalajin ateria kahdelletoista hengelle ja Hot Kitchen, jossa valmistetaan kolmen ruokalajin ateria suurelle joukolle eli 110 hengelle.

Joukkueen konkarin, jo useissa kilpailuissa mukana olleen kapteeni Kari Julinin vastuulla oli olympialaisissa muun muassa jälkiruokakokonaisuus suunnittelutöineen. Pastry-tiimin jäsen Mia Tschernij oli myös avainroolissa ja hän valmisti muun muassa suklaakoristeet jälkiruokiin sekä Chef’s Table -kokonaisuuteen kuuluvat petit fours -leivokset. ”Pettarit” eli petit four -leivokset ovat ranskalaistyylisiä taidokkaasti rakennettuja suupaloja.

Eija Kuningas oli mukana joukkueessa assistenttina ja vaatimattomasti omien sanojensa mukaan poimi ”rusinat pullasta”. Kuninkaalla oli tärkeä rooli pastry-tiimin suunnittelutyön alkuvaiheen kehitysaskeleissa ja matkan varrella jälkiruokien teknisissä ratkaisuissa.

Omasta mielestäni olin joukkueessa sellainen villi vinkkaaja, hän naurahtaa.

Hän liittyi joukkueen kokoonpanoon vähitellen, kun kilpailuun kuuluvien petit four -leivosten suunnittelu alkoi ja Sampon kondiittorimestariopiskelija Mia Tschernij valikoitui niiden tekijäksi.

Mia oli vähän samassa tilanteessa kuin olin itse vuonna 2020, eli ei ollut ennen tehnyt kisoissa ”pettareita” – niitä ei muutenkaan Suomessa hirveästi tehdä. Minulla oli jonkin verran kokemusta niiden tekemisestä, joten Mia tuli Sampoon ja aloimme yhdessä toimeen, Kuningas muistelee.

Eija Kuninkaalle on kertynyt kokemusta kansainvälisistä kisoista jo ennen olympialaisia omien opintojensa aikana. Hän oli mukana vuonna 2017 World Skills Abu Dhabi -kilpailuun osallistuneen Emeliina Papinnimen harjoittelutiimissä sekä Suomen kokkimaajoukkueessa vuoden 2020 MM-kisoissa Saksassa, jolloin hän valmisti petit four -leivokset.

Voitto vaatii lähes täydellisen suorituksen – ja vähän onnea matkaan

Kokkimaajoukkueen kisoihin valmistautuminen on pitkä prosessi ja matkan varrella tehdään paljon kehitystyötä. Aluksi hahmotellaan teemaa ja pääraaka-aineita, järjestetään yhteistä aikaa tekemiseen ja vapaaseen ideointiin sekä testaukseen. Harjoittelun lomasta valikoituu hiljalleen mukaan parhaita ideoita ja tekniikoita ja kohti kisoja edetessä harjoittelutahti tiivistyy. Joukkue tekee ”treenivetoja” eli käy läpi kisasuorituksen kokonaisuudessaan ja harjoittelee ajoituksia.

Itse kilpailusuorituksen alkaessa kaikilla maajoukkueilla on 100 pistettä, joista vähennetään mahdollisia virhepisteitä. Työskentely vaatii täydellistä keskittymistä, ajoitusten onnistumista ja koko tiimin panostusta. Eija Kuningas kertoo, että erityisesti Suomen joukkueen yhteistyötä kiiteltiin.

Meillä oli todella hyvä porukka, kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja antoivat parastaan. Katja (Tuomainen, kokkimaajoukkueen johtaja) on hyvä johtaja ja näkee ihmisten vahvuudet, kertoo Kuningas.

Assistenttina toiminut Eija Kuningas kollegoineen piti kilpailuissa huolen muun muassa tavaroiden ja tarvikkeiden valmistelusta, kuljettamisesta, kattauksesta ja muista avustavista töistä. Kun varsinainen kilpailu alkaa, assistentit poistuvat keittiöstä ja astuvat taas kehiin, kun keittiötä tyhjennetään. Kokit ovat joukkueen päätähtiä, mutta ilman assistentteja, täsmällistä valmistelu- ja taustatyötä kokkien olisi mahdotonta toimia kilpailutilanteen vaatimalla tavalla.

Kuningas kertoo olevansa erityisen iloinen voitosta juuri kokkien ja joukkueen johtajan Katja Tuomaisen puolesta. Voiton eteen on tehty valtavasti töitä ja lähelle on päästy jo aiemmissa kilpailuissa. Mukana oli myös ripaus onnea ja muutamat vastoinkäymiset kääntyivät kisassa joukkueelle parhain päin.

Katson, että oma osuuteni on ollut pieni ja heille voitto varmasti on vielä huomattavasti merkittävämpi saavutus, joka kruunaa kaiken sen työn ja tuskan, hän hymyilee.

Kilpaileminen on äärimmäinen suoritus fyysisesti ja koetuksella on erityisesti henkinen sietokyky. Kyse on Eija Kuninkaan mukaan siis paljon muustakin kuin ”pelkästä ruuan laitosta”.

Itse kilpailu on todella raskas rupeama ja siihen treenataan yhtä kovaa ja useita tunteja. Lisäksi täytyy kestää vielä henkinen paine ja säilyttää keskittymiskyky. Kilpailussa tuomarit seuraavat suoritusta ja jokaista liikettä tiiviisti.

Vaikka Kuninkaan arki on palannut uomiinsa töiden ja Sampossa järjestetyn sokerikurssin merkeissä, olympiamatka on tuoreena mielessä ja hän puhuu lämmöllä joukkueen huikeasta suorituksesta.

Kun puhutaan suomalaisen ruuan viennistä ja maineesta maailmalla, niin mikä voisi olla parempaa mainosarvoa kuin olympiakulta, hän toteaa.